sunnuntai 15. elokuuta 2010

YSTÄVÄÄ ODOTELLESSA

Hyvä ystäväni on pakannut "Prinsessojen talonsa"  ja palaa takaisin... ei häntä koipien välissä vaan monta kokemusta rikkaampana. Muistan hänen lähtönsä liiankin hyvin... ystävä josta oli tullut niin tärkeä... hänen lähtönsä hetkellä multakin pääsi itku! Nyt odotan hänen perheensä paluuta innokkaana... palaamme takaisin vanhaan hyvään aikaan! Voidaan istua kahvikupin ääressä ja parantaa maailmaa... ...



... ... ystävän kanssa on lupa istua alas, jättää kodin työt hetkeksi... levätä laakereillaan, kuten tämä neitoperhonen!

Haaveilun lisäksi olen yrittänyt hävittää kivi ja helmi varastojani, jotka eivät tunnu vähenevän sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Haluaisin kovasti tilata uutta tavaraa,mutta ehkä mun täytyy vielä hetken malttaa odotella ja tehdä edelleen tilaa... muuten en tiedä mihin kaikki korutarpeet laitan.

Tämä seuraavan kaulakorun parissa meni jokunen hetki kun pujottelin pikku siruja vaijeriin. Sirut ei ole kummoisenkaan näköisiä, vähän jopa likaisen sävyisiä... saatampa silti tumman paidan kanssa tätäkin käyttää. Alkuun en kyllä tiennyt tulisiko korusta kauhea vai kamala... outo vähintäänkin. Siruja tuli vaan hankittua koruilun alkumetreillä, kun ne netissä näytti jopa kivoilta. Todellisuus ei kuitenkaan aina vastaa samaa kun helmet näkee livenä! 









Mä kun aina harrastan näitä pelastavia elementtejä, taitaa tässä se pelastaja olla toi violetti möllykkä... violetti kun kuuluu muutenkin mun suosikkeihin!


lauantai 7. elokuuta 2010

PIONI

Pioni, mielestäni yksi kauneimmista kukista... siinä ehkä syy nimimerkkiini ja tietysti suurena vaikuttajana oli myös innostukseni puutarhan hoitoon. Nuorempana (olen kyllä mielestäni vieläkin nuori) en suinkaan jaksanut saati halunnut olla puutarhassa auttamassa äitiäni. Kärpänen puri vasta oman puutarhan myötä ja kovasti purikin!

Ensin oli nimimerkki, sitten perustin blogin ja vasta reilun puoli vuotta myöhemmin aloittelin oikeasti päivitys jutut. Blogi sai ihan eri nimen kuin blogspot osoite antaa ymmärtää, enkä sitten ole osannut vaihtaa netti osoitetta hopeakätkö nimiseksi niin että nyt sitä sitten kuljetaan kolmella eri nimellä.... näppärää eikö vain  ; )

Tämän pionin kukka on ihan sairaan iso... sellaiset reilut parin kämmenen kokoinen, Sarah Bernhardt nimeltään




 Tässä on pioni Karl Rosenfield.... juu, kyllä minä tykkään näistä




Korujakin on tullut tehtyä, tässä koru joka menee eräälle pienen pojan tuoreelle äidille lahjaksi.




Tänään olen saanut olla yksin kaikkien ajatusteni kanssa... mitä järki ihminen tekee yli 30 asteen helteellä... no esimerkiksi pesee villavaatteita ja kitkee taloyhtiön hiekkatien reunaa. Juu... illalla sitten ihan oikeasti ajattelin vain itseäni, hain valmisruokaa ja katsoin vihdoin "Liisa Ihmemaassa"-leffan... että se oli vähän hyvä!!!

Huomennakin saan olla vielä itsekseni... nyt kömmin sänkyyn, nukun leveästi ja herään kun siltä tuntuu. Hyvää yötä ja huomista päivää!