tiistai 27. huhtikuuta 2010

Vielä vähän pääsiäistä

Edellisestä päivityksestä on kulunut jo ihan liian pitkä aika kun lupailemani "tulisemman" päivityksen kuvat eivät ole saaneet kaverikseen aiheeseen sopivia koruja. Olin ajatellut jotain kauniin syvän punaista, mutta kun tarvike tilauksien tekeminen on jäänyt rahan puutteessa niin olkoon sitten... nyt täytyi tyytyä johonkin saatavilla oleviin koruihin ja niihin "tulisiin" kuviin.

Trullit kulkevat pääkaupunkiseudulla mielestäni aivan väärään aikaan, kun olen tottunut siihen että noidat ovat liikkeellä vasta pääsiäisenä lauantaina... silloin noidat häädetään ja usein kokon harjallekin on kepin nenään laitettu noita. Siinä sitten voidaan arvailla koska noita palaa roviollaan. Meidän kokosta noita puuttui, mutta sitäkin kauniimmasta auringonlaskusta saatiin nauttia kun veljeni tekemä kokko sytytettiin.







Tässä niitä viimeisen valon rippeitä... joku ihana tähtikin oli taivaalle syttynyt kuvan ulkopuolelle. Joku kumma kaipuu syttyy sisällä kun näitä omia kuvia tässä katselee... ehkä se on sitä rakkautta jota tuntee synnyin seutuaan kohtaan. Ne on ne pohjanmaan lakeudet! Vaikka maisemat onkin monen mielestä yksitoikkoisen tasaiset, silti niissä on jotain ainutlaatuista mitä täällä pääkaupunkiseudulla ei ole.






Jos maisemat voi lumota, niin samanlainen vaikutus on tulella. Liekkeihin voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Kasvojen puolelle hehkuu kokon lämpö ja selkäpuolelle takoo yön kylmyys.







Kun on kerran tulta, niin sitten piti olla makkaraa ja noin kolme metriset makkaratikut niin saatiinhan sitä makkaratkin paistettua!





Sitten niitä koruja, jotka eivät sovi lainkaan tähän aiheeseen, mutta kun on itselleen korublogin väsännyt niin pitäähän sitä yrittää pysyä aiheessakin... edes sivuuttaa itse asiaa! Näitä on tullut värkkäiltyä kun ei mitään muutakaan ideaa ei ole syntynyt. Kaikki mitkä lie-helmet on tullut kaivettua esiin ja pitäis yrittää päästä niistä eroon, että sais tehtyä tilaa uusille. Toisaalta on hyvä, että sen rahapulan takia ei ole voinut uusia ostaa niin on pakko yrittää käyttää kaikki vanhat helmet ensin pois.







Voipi olla, että jatkan vanhojen varastojen käyttöä. Kesä tietää multasormille aina lisämenoja, niin myös minulle. Taimia ja sipulikukkia on tullut haalittua jo niin, että en pian enää tiedä mihin kaiken laitan... sitten pitäisi vielä malttaa odottaa että näkee työnsä tuloksen. Tässä asiassa korujen teko onkin tosi kivaa... valmiin tuotoksen näkee melko nopeasti ja siitä on pitkäaikainen ilo. Kukat ovat kauniita, mutta niiden hehkun soisi jatkuvan piiiitkäääään!!!






keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

2300 km ja muutamaa lisäkiloa myöhemmin

Tämä se on aina se paras näkymä, mikä 12 tunnin ajomatkan jälkeen vuosittaisella lapin matkalla, viimeisillä kilometreillä nousee taivaanrannasta järkälemäisenä esiin... Pyhätunturi! Tässä vaiheessa matkaa sitä tietää olevansa todella lähellä.




Tunturista maisemat ovat huikeat, harmi vaan ettei normi kameralla saa sitä upeaa syvyysvaikutelmaa vangittua. Ihanaa kun lapsienkin (5 ja 7v.)  laskettelu taito paranee niin, että päästään yhdessä laskemaan. Kuvassa punaisissa laskee meidän tyttö.




Minäkin kyllä laskin... taisimme olla mieheni kanssa melko huvittavan näköisiä kun laskettiin lasten kanssa pulkkamäessä. Lapsia ei juurikaan päätä pakota ja mäessä kavutaan korkeimmalle huipulle. Pitihän meidän aikuistenkin kokeilla!




Tässä viimeisillä lumen rippeillä kuvattu kaulakoru, jonka idea syntyi noista kahdesta soikeasta lenkistä vähän kuin vahingossa. Koru vaatii vielä muutamaa lisälenkkiä mittaansa ettei oikein ahdista kaulalla ollessaan näin lyhyt, vaikka lyhyistä itse pidänkin.







Lumen määrä vähenee nopeaan tahtiin ja kevät lupailee tulollaan. Seuraava postaus onkin sitten vähän "tulisempi"...