Kuka sanoi ettei callat kuki...

....ei sanonut kukaan tänne eksyneistä, mutta törmäsin yhden jos toisen kommenteissa "kauniisiin lehtiin ilman kukkia"... no, tämän perusteella minäkin odottelin vaan niitä lehtiä, mutta sain kyllä paljon muutakin. Callat kukkivat ihan tautisen hienosti no nyt ja kesähän on vasta alussa! Ja mikä parasta callan kukinnot säilyvät niii-in pitkään. Omaa riemua uhkuen kannustan kaikkia kokeilemaan callan kasvatusta ruukuissa... ei sitten yhtään enää haitannut vaikka taas sorruinkin ostamaan yhden mukula-pussin sijaan kolme!

Niin ja kukkii kaikki muukin niin, että kohta minäkin taidan juurtua tuonne pihanurmeen :)

queen of the night

alppiruusu

jos toinenkin

unikot

... ...pitäskö mun vaihtaa jonnekin puutarha blogi osastolle, sillä tiedän ettei nämä kukka kuvat tähän lopu kesän edetessä... odottakaas vaan kun ruusut aloittavat kukintaansa.

Jotain korujakin on tullut tehtyä, esittelen niitä sitten tuonnempana. Tämä koru ei ole minun käsialaani vaan työkaverini rippikoulu aikainen helmikaulakoru, jonka solmin uudelleen helmisilkkiin. Tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Silkkiin solmimisessa eniten harmia aiheuttaa kun oikean kokoisia saati sitten oikean värisiä lankoja ei ole koskaan kotona vaan aina niitä pitää erikseen metsästää jostakin... niin tai sitten pitäis hankkia heti sellainen varasto, että aina olis mistä ottais!

Prinsessatrion talossa

Kohta 13 vuotta sitten tapasin hyvän ystäväni työn merkeissä ensimmäistä kertaa, sittemmin alkumetrien kaveruutta lujitettiin yhteisillä harrastuksilla ja innostuksen aiheilla. Kaveruudesta tuli ystävyys jota haluan ylläpitää kaikin keinoin vaikka välillämme on nykyään lähes 700km. Aina ei niin usein soitella... oma arki kun tahtoo olla välillä niin kovin hektistä... ei vaan muista soittaa tai kun muistaa niin on jo lähes yö. Onneksi aina pari kertaa vuodessa nähdään niin saadaan taas vähän parantaa yhdessä maailmaa ja minäkin saan ladata akkuja.

Nyt sitten reissu on takana päin... prinsessatrion talossa vietetty aika oli touhua täynnä, kun ystäväni kolme lasta ja kaksi omaani pörräsivät sulassa sovussa täyttäen talon äänillä. Me kulutimme aikaamme puutarhassa, ompelu ja koruharrasteiden parissa. Kummasti siinä neljä päivää vierähti kuin tyhjää vaan.

Tämän tein ystävälleni...

Kameraa en viitsinyt kantaa mukana, tavaraa kun oli melkoinen määrä, mutta onneksi ystäväni osaa noi kuvaus-hommat niin minäkin sain kuvat tänne itselleni vaikka korut ovat jo käytössä toisaalla.

Laattakoruja en ole tehnyt koskaan aikaisemmin (suorituspaineita oli melkoisesti... on tullut nähtyä sen verran upeita muissa blogeissa), mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tästäkin tuli ihan pidettävä. Ystävälläni tämäkin näyttää varsin hyvältä!

Sitten siihen mistä olen varsin ylpeä...  Ystäväni kannustamana sain tehtyä tytölleni mekon, joka valmistui vanhasta pussilakanasta. Pussilakanan uusi elämä saa jatkoa ystäväni blogissa jossain vaiheessa... on kiva seurata mitä loistavaa hyvästä kirppislöydöstä voi vielä tulla. Tämä mekko pääsee takuuvarmasti käyttöön heti!

Hellepäiviä kaikille toivotellen!!!

Totta vai tarua

Kaiken ihanan lämmön jälkeen myös muutama viileämpi, todellinen toukokuinen päivä on vaan siedettävä. Kaikki näyttää lähteneen nyt niin upeasti kasvuun, ettei sitä oikein tahdo uskoa, että +30 asteesta tipahtaa lämpö pahimmillaan alle kymmeneen asteeseen.

 

Tulppaanit kukkii kauniisti, mitään suurempaa sipuli katoa en ole huomannut... olisko myyriä ollut vähemmän viime talven aikana?

 

Yhtä varmasti kuin kesä tulee, niin tulee myös lasten koulun ja tarhan kevätjuhlat. Muut vie kukkia, minä puolestani oma tekoisia koruja... en tiedä teenkö koruillani sen kummenpaa lähtemätöntä vaikutusta, mutta mukava on huomata miten joku aidosti ilahtuu saamastaan lahjasta. Minä ainakin saan hyvän mielen : )

 

Särölasihelmiä, hiottuja lasihelmiä, mv-helmiä, helmiäishelmiä, hopeisia verkko-helmiä... ... että sellaista soppaa tuli keiteltyä! 

On se muuten kumma kun kamera ei pysty toistamaan noiden helmiäishelmien väriä sellaisena kun ne oikeasti on ( kaksi vasemman puoleista rannerengasta)... ehkä aamun valo ei riittänyt tai sitten kuvausalusta ei ole oikein hyvä.

Cunningham's White alppiruusu on aloittamassa kukintaansa... se on NIIN KAUNIS!!!  Kahden muun kukintaa odottelen.

Tarun hohtoisesta toukokuusta, kesäkuuta kohti mennään... sormet mullassa ja nenä kiinni helmissä!!!

KESÄISIÄ FIILIKSIÄ

Taitaa olla kesä tosissaan tulossa kun vedensiniset/turkoosit helmet löytävät tiensä hopean kaveriksi koruihin. Sinisen eri sävyt eivät ole koskaan oikein tuntuneet omilta, ei etenkään mun vaatetuksessa, mutta koruissa se tuntuu olevan nyt in-juttu yhdellä jos toisella.... minullakin! Tässä tekeleessä vedensiniset helmet saivat kaverikseen taas kukka-salpalukon, kristallisen tähtösen sekä lenkeistä rakenneltua ketjua niskan takaa kulkevaan osaan.

Korujen tekeminen on tosi hauskaa, mutta kohta tarvitsee päättää mihin kaiken liikenevän tarmonsa haluaa kohdistaa. Aika ei tahdo riittää kodin ja lasten hoito asioihin, lasten harrastuksiin, omaan työhön ja puutarhan hoitooon. Voin ihan rehellisesti sanoa, että koti näyttää kamalalta! Mutta mikään maailman mahti ei saa mua pidettyä pois ulkoa kun kaikki kasvaa niin että kohina käy. Täytyyhän kukkien kasvua jonkun "vahtia" !        

Olen kyllä joskus yrittänyt kasvattaa siemenistä kukkia, mutta tein sen päätöksen etten siihen hommaan enää ryhdy. Tomaatti on ainut jonka idätys siemenestä on ollut palkitsevaa ja satoakin on tullut.

Tämä tässä ei ole viidakko, vaan hurjassa kasvussa olevat callan mukulat joita ajattelin sitten kokeilla kasvattaa ns siemenestä. Hyvin lähtivät kasvamaan ja nyt kärräsinkin kasvustot pihalla. Mulla vaan tahtoo olla aina sama ongelma... olisin voinut ostaa yhden pussillisen callan mukuloita vaan ostinkin kolme. Eli jos callat nyt yleensä suostuvat kukkimaan näin ensimmäisenä kesänään niin taitaa niitä riittää mulle sitten maljakkoonkin asti : )  Calla on toisille "kuoleman kukka", mutta ajattelin olla välittämättä siitä ajatuksesta ja kasvattaa itselleni näyttävät kukat, jos vaan onnistun!!!

 AURINKOISTA JA MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Sydänkäpyset

Oman pienen tontin monimuotoisuus jaksaa yllättää oikeastaan joka vuosi. Eläimet osaavat sopeutua niin lentokoneisiin, autojen jatkuvana kulkevan virran ääneen sekä tiheään asuttuun pientalo alueeseen jossa aina joku menee tai tulee. Hiljaista hetkeä ei ole.

Siili kuuluu vakio varustukseen, tintit pöntöissään, kärppä nähtiin viime viikolla, mustarastaat, kanahaukka ja sitten nämä meidän sydänkäpyset, jotka tekee yhdessä kaiken. Kyyhkyt yrittää epätoivoisesti rakentaa jotain pesän tapaista meidän isoon pilarituijaan... niin ja siinä sitten ohessa kujertavat niin, että herättävät meidätkin viikonloppu aamuna ruususen unesta!  

No, aika hellyttäviähän ne on... tuossa puun oksalla nukkuvat päiväuniaan yhdessä! Jaksavat sitten taas kujertaa meille aamutuimaan.

Kaverini kanssa päätettiin tehdä "oravannahka" kauppaa kun molemmilla oli jotain mitä toinen halusi. Kaverini tekee ihania kylttejä, metallilanka töitä, kortteja ym. kaikenlaista maalaisromanttiseenkin tyyliin sopivaa kodin koristusta. Hänet löytää osoitteesta  http://www.pienetsydamet.com , kannattaa käydä kurkkaamassa.

Minä puolestani tein hänelle hänen toiveensa mukaisesti tämän kaula- ja rannekorun. Simpukankuori helmiä, hopeisia verkkohelmiä.... turkoosi on kaunis  kesäisellä päivettyneellä iholla.

Vielä vähän pääsiäistä

Edellisestä päivityksestä on kulunut jo ihan liian pitkä aika kun lupailemani "tulisemman" päivityksen kuvat eivät ole saaneet kaverikseen aiheeseen sopivia koruja. Olin ajatellut jotain kauniin syvän punaista, mutta kun tarvike tilauksien tekeminen on jäänyt rahan puutteessa niin olkoon sitten... nyt täytyi tyytyä johonkin saatavilla oleviin koruihin ja niihin "tulisiin" kuviin.

Trullit kulkevat pääkaupunkiseudulla mielestäni aivan väärään aikaan, kun olen tottunut siihen että noidat ovat liikkeellä vasta pääsiäisenä lauantaina... silloin noidat häädetään ja usein kokon harjallekin on kepin nenään laitettu noita. Siinä sitten voidaan arvailla koska noita palaa roviollaan. Meidän kokosta noita puuttui, mutta sitäkin kauniimmasta auringonlaskusta saatiin nauttia kun veljeni tekemä kokko sytytettiin.

Tässä niitä viimeisen valon rippeitä... joku ihana tähtikin oli taivaalle syttynyt kuvan ulkopuolelle. Joku kumma kaipuu syttyy sisällä kun näitä omia kuvia tässä katselee... ehkä se on sitä rakkautta jota tuntee synnyin seutuaan kohtaan. Ne on ne pohjanmaan lakeudet! Vaikka maisemat onkin monen mielestä yksitoikkoisen tasaiset, silti niissä on jotain ainutlaatuista mitä täällä pääkaupunkiseudulla ei ole.

Jos maisemat voi lumota, niin samanlainen vaikutus on tulella. Liekkeihin voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Kasvojen puolelle hehkuu kokon lämpö ja selkäpuolelle takoo yön kylmyys.

Kun on kerran tulta, niin sitten piti olla makkaraa ja noin kolme metriset makkaratikut niin saatiinhan sitä makkaratkin paistettua!

Sitten niitä koruja, jotka eivät sovi lainkaan tähän aiheeseen, mutta kun on itselleen korublogin väsännyt niin pitäähän sitä yrittää pysyä aiheessakin... edes sivuuttaa itse asiaa! Näitä on tullut värkkäiltyä kun ei mitään muutakaan ideaa ei ole syntynyt. Kaikki mitkä lie-helmet on tullut kaivettua esiin ja pitäis yrittää päästä niistä eroon, että sais tehtyä tilaa uusille. Toisaalta on hyvä, että sen rahapulan takia ei ole voinut uusia ostaa niin on pakko yrittää käyttää kaikki vanhat helmet ensin pois.

Voipi olla, että jatkan vanhojen varastojen käyttöä. Kesä tietää multasormille aina lisämenoja, niin myös minulle. Taimia ja sipulikukkia on tullut haalittua jo niin, että en pian enää tiedä mihin kaiken laitan... sitten pitäisi vielä malttaa odottaa että näkee työnsä tuloksen. Tässä asiassa korujen teko onkin tosi kivaa... valmiin tuotoksen näkee melko nopeasti ja siitä on pitkäaikainen ilo. Kukat ovat kauniita, mutta niiden hehkun soisi jatkuvan piiiitkäääään!!!

2300 km ja muutamaa lisäkiloa myöhemmin

Tämä se on aina se paras näkymä, mikä 12 tunnin ajomatkan jälkeen vuosittaisella lapin matkalla, viimeisillä kilometreillä nousee taivaanrannasta järkälemäisenä esiin... Pyhätunturi! Tässä vaiheessa matkaa sitä tietää olevansa todella lähellä.

Tunturista maisemat ovat huikeat, harmi vaan ettei normi kameralla saa sitä upeaa syvyysvaikutelmaa vangittua. Ihanaa kun lapsienkin (5 ja 7v.)  laskettelu taito paranee niin, että päästään yhdessä laskemaan. Kuvassa punaisissa laskee meidän tyttö.

Minäkin kyllä laskin... taisimme olla mieheni kanssa melko huvittavan näköisiä kun laskettiin lasten kanssa pulkkamäessä. Lapsia ei juurikaan päätä pakota ja mäessä kavutaan korkeimmalle huipulle. Pitihän meidän aikuistenkin kokeilla!

Tässä viimeisillä lumen rippeillä kuvattu kaulakoru, jonka idea syntyi noista kahdesta soikeasta lenkistä vähän kuin vahingossa. Koru vaatii vielä muutamaa lisälenkkiä mittaansa ettei oikein ahdista kaulalla ollessaan näin lyhyt, vaikka lyhyistä itse pidänkin.

Lumen määrä vähenee nopeaan tahtiin ja kevät lupailee tulollaan. Seuraava postaus onkin sitten vähän "tulisempi"...