Prinsessatrion talossa

Kohta 13 vuotta sitten tapasin hyvän ystäväni työn merkeissä ensimmäistä kertaa, sittemmin alkumetrien kaveruutta lujitettiin yhteisillä harrastuksilla ja innostuksen aiheilla. Kaveruudesta tuli ystävyys jota haluan ylläpitää kaikin keinoin vaikka välillämme on nykyään lähes 700km. Aina ei niin usein soitella... oma arki kun tahtoo olla välillä niin kovin hektistä... ei vaan muista soittaa tai kun muistaa niin on jo lähes yö. Onneksi aina pari kertaa vuodessa nähdään niin saadaan taas vähän parantaa yhdessä maailmaa ja minäkin saan ladata akkuja.

Nyt sitten reissu on takana päin... prinsessatrion talossa vietetty aika oli touhua täynnä, kun ystäväni kolme lasta ja kaksi omaani pörräsivät sulassa sovussa täyttäen talon äänillä. Me kulutimme aikaamme puutarhassa, ompelu ja koruharrasteiden parissa. Kummasti siinä neljä päivää vierähti kuin tyhjää vaan.

Tämän tein ystävälleni...

Kameraa en viitsinyt kantaa mukana, tavaraa kun oli melkoinen määrä, mutta onneksi ystäväni osaa noi kuvaus-hommat niin minäkin sain kuvat tänne itselleni vaikka korut ovat jo käytössä toisaalla.

Laattakoruja en ole tehnyt koskaan aikaisemmin (suorituspaineita oli melkoisesti... on tullut nähtyä sen verran upeita muissa blogeissa), mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tästäkin tuli ihan pidettävä. Ystävälläni tämäkin näyttää varsin hyvältä!

Sitten siihen mistä olen varsin ylpeä...  Ystäväni kannustamana sain tehtyä tytölleni mekon, joka valmistui vanhasta pussilakanasta. Pussilakanan uusi elämä saa jatkoa ystäväni blogissa jossain vaiheessa... on kiva seurata mitä loistavaa hyvästä kirppislöydöstä voi vielä tulla. Tämä mekko pääsee takuuvarmasti käyttöön heti!

Hellepäiviä kaikille toivotellen!!!