keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

2300 km ja muutamaa lisäkiloa myöhemmin

Tämä se on aina se paras näkymä, mikä 12 tunnin ajomatkan jälkeen vuosittaisella lapin matkalla, viimeisillä kilometreillä nousee taivaanrannasta järkälemäisenä esiin... Pyhätunturi! Tässä vaiheessa matkaa sitä tietää olevansa todella lähellä.




Tunturista maisemat ovat huikeat, harmi vaan ettei normi kameralla saa sitä upeaa syvyysvaikutelmaa vangittua. Ihanaa kun lapsienkin (5 ja 7v.)  laskettelu taito paranee niin, että päästään yhdessä laskemaan. Kuvassa punaisissa laskee meidän tyttö.




Minäkin kyllä laskin... taisimme olla mieheni kanssa melko huvittavan näköisiä kun laskettiin lasten kanssa pulkkamäessä. Lapsia ei juurikaan päätä pakota ja mäessä kavutaan korkeimmalle huipulle. Pitihän meidän aikuistenkin kokeilla!




Tässä viimeisillä lumen rippeillä kuvattu kaulakoru, jonka idea syntyi noista kahdesta soikeasta lenkistä vähän kuin vahingossa. Koru vaatii vielä muutamaa lisälenkkiä mittaansa ettei oikein ahdista kaulalla ollessaan näin lyhyt, vaikka lyhyistä itse pidänkin.







Lumen määrä vähenee nopeaan tahtiin ja kevät lupailee tulollaan. Seuraava postaus onkin sitten vähän "tulisempi"...



5 kommenttia:

  1. Kyllä se on teilläkin tullu autossa istuttua ;) Toivottavasti oli rentouttava loma. Soitellaan joku päivä...

    VastaaPoista
  2. PT: Loma on aina loma... aurinkoa olisi vaan toivonut edes vähän. Mikä tärkeintä, lapset nautti kovasti!

    VastaaPoista
  3. Onpa kaunis kaulakoru. Ihanat nuo vedenvihreät helmet.. Miten oletkaan löytänyt noin toisiinsa sopivia riipuksen kanssa :)

    VastaaPoista
  4. Marjo:Helmet on olleet pitkään rasiassa odottamassa oikeaa hetkeä, joskus kaikki löytävät oikean käyttötarkoituksen. Olen taitanut hankkia helmet jenkeistä Treasure island pearls nimisestä firmasta. Kannattaa kokeilla tilausta.

    VastaaPoista