Rautalankaa ja paperinarua

Missään nimessä en ole sisustus-ihminen siinä määrin että seuraisin trendejä, mutta aina on jotain mitä tahtoo saada. Kotikunnassani on sisustusliike Minca, jossa aina maalla ollessa täytyy käydä jo ihan kannatuksenkin vuoksi ja aina ostaa jotain pientä. Samalla aina toivon, että pienen kaupungin asukkaat ymmärtäisivät käyttää tämän kaltaisia liikkeitä hyväkseen itseään ja muitakin riemastuttaakseen. Pienellä rahalla kuitenkin saa jo jotain kaunista esille laitettavaa. Tämä kuvan rautarouva ei ole kovinkaan pieni, eikä hintakaan pakosta... mutta anopin luona sitä kehuneena sain itselleni syntymäpäivän korvilla varsin mieluisan lahjan. Jo pelkkänä sisustus elementtinä varsin kaunis (mielestäni)! Meillä "rautarouva" sai myös tehtävän kannatella koruja, jotka aina muutoin tahtoivat jäädä pöydille lojumaan.

 

Kotia olisi niin mukava laittaa jatkuvasti, mutta meidän perheen arjessa ei taitaisi olla siihen nyt aikaa, saati varaa. Olen sanonut tämän ystävilleni varmaan jo aika monta kertaa, mutta..."ehkä sitten eläkepäivinä".

  

Huumori mielessä isäni sanoo: "Köyhän täytyy..."  Onhan se niinkin ja toisaalta jos itsellä on taitoa ja haluaa oman käden tekemisen jäljen näkymään myös kotiinsa voi itse vaikka värkätä valaisimen. Tähän lamppuun idean sain alkujaan ystävältäni, jonka töitä voitte Prinsessatrion talossa tai Muruhuttu -blogeissa käydä luuraamassa. Valaisimen tekoon hankin jätti-ilmapallon (halkaisija 80cm), jonka täytin vain 55cm:ksi, ruskeaa paperinarua, askartelulakkaa, yhden pikkulampun valaisimen kuvusta revin rautakehikon josta tuli lampulle ja johtorakenteelle kehikko..... ja sitten vain touhuamaan. No kyllä siinä sai melkein koko ison rullan paperinarua kieputtaa, mutta hyvä tuli. Hinta Kodin1:ssä tais olla 140eur... minä pääsin kaikkien kulujen kanssa kun lamppu oli valaisuvalmiina noin 50 euroon.

 

Lapsen rikki saama plafondi sai tilalleen paremman, nykyaikaisemman valaisimen.... joskus vahingosta voi seurata jotain hyvääkin!