YSTÄVÄÄ ODOTELLESSA

Hyvä ystäväni on pakannut "Prinsessojen talonsa"  ja palaa takaisin... ei häntä koipien välissä vaan monta kokemusta rikkaampana. Muistan hänen lähtönsä liiankin hyvin... ystävä josta oli tullut niin tärkeä... hänen lähtönsä hetkellä multakin pääsi itku! Nyt odotan hänen perheensä paluuta innokkaana... palaamme takaisin vanhaan hyvään aikaan! Voidaan istua kahvikupin ääressä ja parantaa maailmaa... ...

... ... ystävän kanssa on lupa istua alas, jättää kodin työt hetkeksi... levätä laakereillaan, kuten tämä neitoperhonen!

Haaveilun lisäksi olen yrittänyt hävittää kivi ja helmi varastojani, jotka eivät tunnu vähenevän sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Haluaisin kovasti tilata uutta tavaraa,mutta ehkä mun täytyy vielä hetken malttaa odotella ja tehdä edelleen tilaa... muuten en tiedä mihin kaikki korutarpeet laitan.

Tämä seuraavan kaulakorun parissa meni jokunen hetki kun pujottelin pikku siruja vaijeriin. Sirut ei ole kummoisenkaan näköisiä, vähän jopa likaisen sävyisiä... saatampa silti tumman paidan kanssa tätäkin käyttää. Alkuun en kyllä tiennyt tulisiko korusta kauhea vai kamala... outo vähintäänkin. Siruja tuli vaan hankittua koruilun alkumetreillä, kun ne netissä näytti jopa kivoilta. Todellisuus ei kuitenkaan aina vastaa samaa kun helmet näkee livenä! 

Mä kun aina harrastan näitä pelastavia elementtejä, taitaa tässä se pelastaja olla toi violetti möllykkä... violetti kun kuuluu muutenkin mun suosikkeihin!

PIONI

Pioni, mielestäni yksi kauneimmista kukista... siinä ehkä syy nimimerkkiini ja tietysti suurena vaikuttajana oli myös innostukseni puutarhan hoitoon. Nuorempana (olen kyllä mielestäni vieläkin nuori) en suinkaan jaksanut saati halunnut olla puutarhassa auttamassa äitiäni. Kärpänen puri vasta oman puutarhan myötä ja kovasti purikin!

Ensin oli nimimerkki, sitten perustin blogin ja vasta reilun puoli vuotta myöhemmin aloittelin oikeasti päivitys jutut. Blogi sai ihan eri nimen kuin blogspot osoite antaa ymmärtää, enkä sitten ole osannut vaihtaa netti osoitetta hopeakätkö nimiseksi niin että nyt sitä sitten kuljetaan kolmella eri nimellä.... näppärää eikö vain  ; )

Tämän pionin kukka on ihan sairaan iso... sellaiset reilut parin kämmenen kokoinen, Sarah Bernhardt nimeltään

 Tässä on pioni Karl Rosenfield.... juu, kyllä minä tykkään näistä

Korujakin on tullut tehtyä, tässä koru joka menee eräälle pienen pojan tuoreelle äidille lahjaksi.

Tänään olen saanut olla yksin kaikkien ajatusteni kanssa... mitä järki ihminen tekee yli 30 asteen helteellä... no esimerkiksi pesee villavaatteita ja kitkee taloyhtiön hiekkatien reunaa. Juu... illalla sitten ihan oikeasti ajattelin vain itseäni, hain valmisruokaa ja katsoin vihdoin "Liisa Ihmemaassa"-leffan... että se oli vähän hyvä!!!

Huomennakin saan olla vielä itsekseni... nyt kömmin sänkyyn, nukun leveästi ja herään kun siltä tuntuu. Hyvää yötä ja huomista päivää!

Sininen

Pohjanmaan lakeuksilla kotikulmilla, äitini talon takana lainehtii aamun lämmössä sininen kaunis pellava pelto. Jos vain hetken kukkivan kauneuden haluaa vangita kameralla, pitää asialla olla aamupäivän aikana, ennen kuin kukka tuleentuu ja sen kaunis sini on poissa.

Päätin sitten kahlata kyseiseen enoni pellava peltoon ja ottaa kuvat, jotka jo viime kesänä oli tarkoitus ottaa. Hento pellava kukkiessaan kuten myös siemen vaiheessaan on varsin kaunis.

Äitini kanssa yritimme saada vielä kesäillan hiljennyttyä tehtyä jotain käsityö juttuja. Äitini puursi lasitöidensä parissa ja minä lähinnä istuin helmieni ääressä "sormi suussa" miettien mitä laittaisin yhteen... pitkän harkinnan ja lyhyehkön tekovaiheen jälkeen sain nämä aikaiseksi. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka helmet ei taida olla ihan toistensa muotoiset. Ajattelin, ettei pientä muodollista virhettä näe kun korvikset eivät  kuitenkaan ole rinnakkain.

Istutin isoon ruukkuun kolme kärhöä, pari isokukkaista ja yhden viinikärhön.  3-5cm halkaisijaltaan oleva viinikärhö oli selvästi porukan paras kasvamaan, joten taidan seuraavana keväänä hankkia niitä lisää. Tässä `Viticella` kiipeämässä kohti korkeuksia.

Mulla kun tuo suunnittelu puoli ei aina ole tasapainossa toteutuksen kanssa, saattaa lopputuloskin olla vähemmän tyydyttävä. Toisaalta näistäkin "omituisista" korviksista olen ajan kanssa ruvennut tykkäämään ja ajattelin ne nyt laittaa tähän esille. Hopean värisissä isoissa palloissa on kaunis karhea pinta, ne ei ole hopeaa vaan jotain korumetallia.

Minä siis en oikeasti ole sinisten vaatteiden tai korujen käyttäjä yleensä, mutta kesä on tuonut siihenkin muutoksen. Kaapistakin löytyy peräti turkoosi paita ja edelliset turkoosit korvikset pelastaa mustat helmet, joten nekin tulee varmasti kovaan käyttöön!

" Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä".... tällä ajatuksella siis mennään vaikka töihin pitääkin palata!  Hyvää alkavaa viikkoa kaikille : )

Lomatouhuja... lasten ehdoilla

Lomalla olisi tarkoitus levätä... olenhan minä levännytkin, mutta lasten tarpeet ei vain loman alkaessa yht´äkkiä lopu tai vähene. On menty sinne ja tuonne... ja siinä välissäkin lapset jo ehtivät kysymään mitä seuraavaksi tehdään. Tuntuu jo välillä siltä, että töihin meneminen saattaa olla "töihin pääsemistä". Kaiken hulinan keskellä päivitys asiat on jääneeet ihan kokonaan, silti muiden blogeissa olen pyrkinyt tekemään nopean silmäyksen etten ihan pahasti tipu kärryiltä. Blogi ei ole pakko, vaan tämä kannuste (oma tekoinen sellainen) jossa ainakin minä  haluan vähän muillekin esitellä omia tekosiani... joskus on lupa olla vähän ylpeäkin.

Ennen loman alkua ehdin minäkin käydä kiven istutus-kurssilla Suutarisen Tuijalla Lauttasaaressa. Neljän päivän anti oli hyvä! Valmitakin tuotoksia tuli sekä mikä tärkeintä sain lisää varmuutta sormuksien tekoon... nyt uskon pystyväni sormuksen juottamiseen ilman, että sulatan  koko höskän.

Mieskin sai osansa sormuskurssin tuotoksista... olen itsekin tähän tosi tyytyväinen. Kun vein sormuksen kotiin, ilmoitin miehelleni "että hän joko käyttää sormusta tai itkee ja käyttää". Ei ole tarvinnut onneksi itkeä...pidossa on ollut ahkerasti : )

Lumisadetta keskellä kesää... lumipalloheisi kauneimmillaan anopin pihassa, jossa lasten kanssa ollaan ahkerasti touhuttu serkkujen kanssa. Iiro-koirakin on ollut touhuissa mukana.

Kuka sanoi ettei callat kuki...

....ei sanonut kukaan tänne eksyneistä, mutta törmäsin yhden jos toisen kommenteissa "kauniisiin lehtiin ilman kukkia"... no, tämän perusteella minäkin odottelin vaan niitä lehtiä, mutta sain kyllä paljon muutakin. Callat kukkivat ihan tautisen hienosti no nyt ja kesähän on vasta alussa! Ja mikä parasta callan kukinnot säilyvät niii-in pitkään. Omaa riemua uhkuen kannustan kaikkia kokeilemaan callan kasvatusta ruukuissa... ei sitten yhtään enää haitannut vaikka taas sorruinkin ostamaan yhden mukula-pussin sijaan kolme!

Niin ja kukkii kaikki muukin niin, että kohta minäkin taidan juurtua tuonne pihanurmeen :)

queen of the night

alppiruusu

jos toinenkin

unikot

... ...pitäskö mun vaihtaa jonnekin puutarha blogi osastolle, sillä tiedän ettei nämä kukka kuvat tähän lopu kesän edetessä... odottakaas vaan kun ruusut aloittavat kukintaansa.

Jotain korujakin on tullut tehtyä, esittelen niitä sitten tuonnempana. Tämä koru ei ole minun käsialaani vaan työkaverini rippikoulu aikainen helmikaulakoru, jonka solmin uudelleen helmisilkkiin. Tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Silkkiin solmimisessa eniten harmia aiheuttaa kun oikean kokoisia saati sitten oikean värisiä lankoja ei ole koskaan kotona vaan aina niitä pitää erikseen metsästää jostakin... niin tai sitten pitäis hankkia heti sellainen varasto, että aina olis mistä ottais!

Prinsessatrion talossa

Kohta 13 vuotta sitten tapasin hyvän ystäväni työn merkeissä ensimmäistä kertaa, sittemmin alkumetrien kaveruutta lujitettiin yhteisillä harrastuksilla ja innostuksen aiheilla. Kaveruudesta tuli ystävyys jota haluan ylläpitää kaikin keinoin vaikka välillämme on nykyään lähes 700km. Aina ei niin usein soitella... oma arki kun tahtoo olla välillä niin kovin hektistä... ei vaan muista soittaa tai kun muistaa niin on jo lähes yö. Onneksi aina pari kertaa vuodessa nähdään niin saadaan taas vähän parantaa yhdessä maailmaa ja minäkin saan ladata akkuja.

Nyt sitten reissu on takana päin... prinsessatrion talossa vietetty aika oli touhua täynnä, kun ystäväni kolme lasta ja kaksi omaani pörräsivät sulassa sovussa täyttäen talon äänillä. Me kulutimme aikaamme puutarhassa, ompelu ja koruharrasteiden parissa. Kummasti siinä neljä päivää vierähti kuin tyhjää vaan.

Tämän tein ystävälleni...

Kameraa en viitsinyt kantaa mukana, tavaraa kun oli melkoinen määrä, mutta onneksi ystäväni osaa noi kuvaus-hommat niin minäkin sain kuvat tänne itselleni vaikka korut ovat jo käytössä toisaalla.

Laattakoruja en ole tehnyt koskaan aikaisemmin (suorituspaineita oli melkoisesti... on tullut nähtyä sen verran upeita muissa blogeissa), mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tästäkin tuli ihan pidettävä. Ystävälläni tämäkin näyttää varsin hyvältä!

Sitten siihen mistä olen varsin ylpeä...  Ystäväni kannustamana sain tehtyä tytölleni mekon, joka valmistui vanhasta pussilakanasta. Pussilakanan uusi elämä saa jatkoa ystäväni blogissa jossain vaiheessa... on kiva seurata mitä loistavaa hyvästä kirppislöydöstä voi vielä tulla. Tämä mekko pääsee takuuvarmasti käyttöön heti!

Hellepäiviä kaikille toivotellen!!!

Totta vai tarua

Kaiken ihanan lämmön jälkeen myös muutama viileämpi, todellinen toukokuinen päivä on vaan siedettävä. Kaikki näyttää lähteneen nyt niin upeasti kasvuun, ettei sitä oikein tahdo uskoa, että +30 asteesta tipahtaa lämpö pahimmillaan alle kymmeneen asteeseen.

 

Tulppaanit kukkii kauniisti, mitään suurempaa sipuli katoa en ole huomannut... olisko myyriä ollut vähemmän viime talven aikana?

 

Yhtä varmasti kuin kesä tulee, niin tulee myös lasten koulun ja tarhan kevätjuhlat. Muut vie kukkia, minä puolestani oma tekoisia koruja... en tiedä teenkö koruillani sen kummenpaa lähtemätöntä vaikutusta, mutta mukava on huomata miten joku aidosti ilahtuu saamastaan lahjasta. Minä ainakin saan hyvän mielen : )

 

Särölasihelmiä, hiottuja lasihelmiä, mv-helmiä, helmiäishelmiä, hopeisia verkko-helmiä... ... että sellaista soppaa tuli keiteltyä! 

On se muuten kumma kun kamera ei pysty toistamaan noiden helmiäishelmien väriä sellaisena kun ne oikeasti on ( kaksi vasemman puoleista rannerengasta)... ehkä aamun valo ei riittänyt tai sitten kuvausalusta ei ole oikein hyvä.

Cunningham's White alppiruusu on aloittamassa kukintaansa... se on NIIN KAUNIS!!!  Kahden muun kukintaa odottelen.

Tarun hohtoisesta toukokuusta, kesäkuuta kohti mennään... sormet mullassa ja nenä kiinni helmissä!!!