Totta vai tarua

Kaiken ihanan lämmön jälkeen myös muutama viileämpi, todellinen toukokuinen päivä on vaan siedettävä. Kaikki näyttää lähteneen nyt niin upeasti kasvuun, ettei sitä oikein tahdo uskoa, että +30 asteesta tipahtaa lämpö pahimmillaan alle kymmeneen asteeseen.

 

Tulppaanit kukkii kauniisti, mitään suurempaa sipuli katoa en ole huomannut... olisko myyriä ollut vähemmän viime talven aikana?

 

Yhtä varmasti kuin kesä tulee, niin tulee myös lasten koulun ja tarhan kevätjuhlat. Muut vie kukkia, minä puolestani oma tekoisia koruja... en tiedä teenkö koruillani sen kummenpaa lähtemätöntä vaikutusta, mutta mukava on huomata miten joku aidosti ilahtuu saamastaan lahjasta. Minä ainakin saan hyvän mielen : )

 

Särölasihelmiä, hiottuja lasihelmiä, mv-helmiä, helmiäishelmiä, hopeisia verkko-helmiä... ... että sellaista soppaa tuli keiteltyä! 

On se muuten kumma kun kamera ei pysty toistamaan noiden helmiäishelmien väriä sellaisena kun ne oikeasti on ( kaksi vasemman puoleista rannerengasta)... ehkä aamun valo ei riittänyt tai sitten kuvausalusta ei ole oikein hyvä.

Cunningham's White alppiruusu on aloittamassa kukintaansa... se on NIIN KAUNIS!!!  Kahden muun kukintaa odottelen.

Tarun hohtoisesta toukokuusta, kesäkuuta kohti mennään... sormet mullassa ja nenä kiinni helmissä!!!

KESÄISIÄ FIILIKSIÄ

Taitaa olla kesä tosissaan tulossa kun vedensiniset/turkoosit helmet löytävät tiensä hopean kaveriksi koruihin. Sinisen eri sävyt eivät ole koskaan oikein tuntuneet omilta, ei etenkään mun vaatetuksessa, mutta koruissa se tuntuu olevan nyt in-juttu yhdellä jos toisella.... minullakin! Tässä tekeleessä vedensiniset helmet saivat kaverikseen taas kukka-salpalukon, kristallisen tähtösen sekä lenkeistä rakenneltua ketjua niskan takaa kulkevaan osaan.

Korujen tekeminen on tosi hauskaa, mutta kohta tarvitsee päättää mihin kaiken liikenevän tarmonsa haluaa kohdistaa. Aika ei tahdo riittää kodin ja lasten hoito asioihin, lasten harrastuksiin, omaan työhön ja puutarhan hoitooon. Voin ihan rehellisesti sanoa, että koti näyttää kamalalta! Mutta mikään maailman mahti ei saa mua pidettyä pois ulkoa kun kaikki kasvaa niin että kohina käy. Täytyyhän kukkien kasvua jonkun "vahtia" !        

Olen kyllä joskus yrittänyt kasvattaa siemenistä kukkia, mutta tein sen päätöksen etten siihen hommaan enää ryhdy. Tomaatti on ainut jonka idätys siemenestä on ollut palkitsevaa ja satoakin on tullut.

Tämä tässä ei ole viidakko, vaan hurjassa kasvussa olevat callan mukulat joita ajattelin sitten kokeilla kasvattaa ns siemenestä. Hyvin lähtivät kasvamaan ja nyt kärräsinkin kasvustot pihalla. Mulla vaan tahtoo olla aina sama ongelma... olisin voinut ostaa yhden pussillisen callan mukuloita vaan ostinkin kolme. Eli jos callat nyt yleensä suostuvat kukkimaan näin ensimmäisenä kesänään niin taitaa niitä riittää mulle sitten maljakkoonkin asti : )  Calla on toisille "kuoleman kukka", mutta ajattelin olla välittämättä siitä ajatuksesta ja kasvattaa itselleni näyttävät kukat, jos vaan onnistun!!!

 AURINKOISTA JA MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Sydänkäpyset

Oman pienen tontin monimuotoisuus jaksaa yllättää oikeastaan joka vuosi. Eläimet osaavat sopeutua niin lentokoneisiin, autojen jatkuvana kulkevan virran ääneen sekä tiheään asuttuun pientalo alueeseen jossa aina joku menee tai tulee. Hiljaista hetkeä ei ole.

Siili kuuluu vakio varustukseen, tintit pöntöissään, kärppä nähtiin viime viikolla, mustarastaat, kanahaukka ja sitten nämä meidän sydänkäpyset, jotka tekee yhdessä kaiken. Kyyhkyt yrittää epätoivoisesti rakentaa jotain pesän tapaista meidän isoon pilarituijaan... niin ja siinä sitten ohessa kujertavat niin, että herättävät meidätkin viikonloppu aamuna ruususen unesta!  

No, aika hellyttäviähän ne on... tuossa puun oksalla nukkuvat päiväuniaan yhdessä! Jaksavat sitten taas kujertaa meille aamutuimaan.

Kaverini kanssa päätettiin tehdä "oravannahka" kauppaa kun molemmilla oli jotain mitä toinen halusi. Kaverini tekee ihania kylttejä, metallilanka töitä, kortteja ym. kaikenlaista maalaisromanttiseenkin tyyliin sopivaa kodin koristusta. Hänet löytää osoitteesta  http://www.pienetsydamet.com , kannattaa käydä kurkkaamassa.

Minä puolestani tein hänelle hänen toiveensa mukaisesti tämän kaula- ja rannekorun. Simpukankuori helmiä, hopeisia verkkohelmiä.... turkoosi on kaunis  kesäisellä päivettyneellä iholla.

Vielä vähän pääsiäistä

Edellisestä päivityksestä on kulunut jo ihan liian pitkä aika kun lupailemani "tulisemman" päivityksen kuvat eivät ole saaneet kaverikseen aiheeseen sopivia koruja. Olin ajatellut jotain kauniin syvän punaista, mutta kun tarvike tilauksien tekeminen on jäänyt rahan puutteessa niin olkoon sitten... nyt täytyi tyytyä johonkin saatavilla oleviin koruihin ja niihin "tulisiin" kuviin.

Trullit kulkevat pääkaupunkiseudulla mielestäni aivan väärään aikaan, kun olen tottunut siihen että noidat ovat liikkeellä vasta pääsiäisenä lauantaina... silloin noidat häädetään ja usein kokon harjallekin on kepin nenään laitettu noita. Siinä sitten voidaan arvailla koska noita palaa roviollaan. Meidän kokosta noita puuttui, mutta sitäkin kauniimmasta auringonlaskusta saatiin nauttia kun veljeni tekemä kokko sytytettiin.

Tässä niitä viimeisen valon rippeitä... joku ihana tähtikin oli taivaalle syttynyt kuvan ulkopuolelle. Joku kumma kaipuu syttyy sisällä kun näitä omia kuvia tässä katselee... ehkä se on sitä rakkautta jota tuntee synnyin seutuaan kohtaan. Ne on ne pohjanmaan lakeudet! Vaikka maisemat onkin monen mielestä yksitoikkoisen tasaiset, silti niissä on jotain ainutlaatuista mitä täällä pääkaupunkiseudulla ei ole.

Jos maisemat voi lumota, niin samanlainen vaikutus on tulella. Liekkeihin voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Kasvojen puolelle hehkuu kokon lämpö ja selkäpuolelle takoo yön kylmyys.

Kun on kerran tulta, niin sitten piti olla makkaraa ja noin kolme metriset makkaratikut niin saatiinhan sitä makkaratkin paistettua!

Sitten niitä koruja, jotka eivät sovi lainkaan tähän aiheeseen, mutta kun on itselleen korublogin väsännyt niin pitäähän sitä yrittää pysyä aiheessakin... edes sivuuttaa itse asiaa! Näitä on tullut värkkäiltyä kun ei mitään muutakaan ideaa ei ole syntynyt. Kaikki mitkä lie-helmet on tullut kaivettua esiin ja pitäis yrittää päästä niistä eroon, että sais tehtyä tilaa uusille. Toisaalta on hyvä, että sen rahapulan takia ei ole voinut uusia ostaa niin on pakko yrittää käyttää kaikki vanhat helmet ensin pois.

Voipi olla, että jatkan vanhojen varastojen käyttöä. Kesä tietää multasormille aina lisämenoja, niin myös minulle. Taimia ja sipulikukkia on tullut haalittua jo niin, että en pian enää tiedä mihin kaiken laitan... sitten pitäisi vielä malttaa odottaa että näkee työnsä tuloksen. Tässä asiassa korujen teko onkin tosi kivaa... valmiin tuotoksen näkee melko nopeasti ja siitä on pitkäaikainen ilo. Kukat ovat kauniita, mutta niiden hehkun soisi jatkuvan piiiitkäääään!!!

2300 km ja muutamaa lisäkiloa myöhemmin

Tämä se on aina se paras näkymä, mikä 12 tunnin ajomatkan jälkeen vuosittaisella lapin matkalla, viimeisillä kilometreillä nousee taivaanrannasta järkälemäisenä esiin... Pyhätunturi! Tässä vaiheessa matkaa sitä tietää olevansa todella lähellä.

Tunturista maisemat ovat huikeat, harmi vaan ettei normi kameralla saa sitä upeaa syvyysvaikutelmaa vangittua. Ihanaa kun lapsienkin (5 ja 7v.)  laskettelu taito paranee niin, että päästään yhdessä laskemaan. Kuvassa punaisissa laskee meidän tyttö.

Minäkin kyllä laskin... taisimme olla mieheni kanssa melko huvittavan näköisiä kun laskettiin lasten kanssa pulkkamäessä. Lapsia ei juurikaan päätä pakota ja mäessä kavutaan korkeimmalle huipulle. Pitihän meidän aikuistenkin kokeilla!

Tässä viimeisillä lumen rippeillä kuvattu kaulakoru, jonka idea syntyi noista kahdesta soikeasta lenkistä vähän kuin vahingossa. Koru vaatii vielä muutamaa lisälenkkiä mittaansa ettei oikein ahdista kaulalla ollessaan näin lyhyt, vaikka lyhyistä itse pidänkin.

Lumen määrä vähenee nopeaan tahtiin ja kevät lupailee tulollaan. Seuraava postaus onkin sitten vähän "tulisempi"...

My first tiffany

Tiffany lasityöt eivät sinänsä ole kuuluneet mun suurimpiin suosikkeihin, ainakaan kun miettii niitä perinteisiä pyöreitä kukkakuvioisia lasitöitä, mutta nyt taitaa ääni muuttua kellossa. Äitini kävi tiffany-lasi kurssin ja halusi opettaa mulle tekemisen perusteet. Olihan siinä melkoisesti vaiheita.... lasin leikkausta, hiontaa, puhdistusta, reunanauhan kiinnitystä, juottamista, patinointia ja jne. Toisen työn tekemisen arvostus nousee kummasti itse tekemällä,  niin nytkin! Mulla oli hyvä opettaja ja tässä työni tulos. Helpoimmasta mahdollisesta mallista valitsin kissan. Itse en rupea näitä tarpeita enää hankkimaan, vaan mahdollisesti kotikuntaan mennessä pääsen taas tämän lajin sorvin eteen. Esittelen myös joku kerta minun ihanan 7-vuotiaan tytön tekemän enkelin... olin hämmentynyt kun lapsi esitteli viikon mummun luona olon jälkeen tekemiään enkeleitä, en olisi ikinä osannut ajatella miten hänen ikäiseltään tämäkin tekeminen hyvässä ohjauksessa onnistuu.

 

 

Tähän laitoin vielä kuvan yhdestä simppelistä vaijerikorusta, joka tuli ladottua kun muutakaan ei keksinyt. Aina ne helmet tosiaan eivät huutele toisilleen, eikä niitä sitten tule väkisin yhteen laitettua... näin olen jonkun muunkin blogista lukenut, ja tottahan se on! Hauskaa : ) niinkuin tässä nyt pitäisi kovinkin syvällisesti miettiä ns."helmien sielunelämää". Nämä helmet suostuivat sitten kuitenkin samalle vaijerille vähäisen värieronsa takia.

Rauhoittavan yön hämärän vastapainona on tämä ihana auringon paiste ja valo, joka helpottaa kuvaamista tosi paljon. Mihinkähän sitä keväällä lumien sulamisen jälkeen laittaa korut roikkumaan kuvattavaksi, nyt on ollu niin helppo nostaa koru hangelle, ottaa kuvat ja valita parhaat päältä. Kesällä täytyy yrittää sitten nostaa koru vaikka ruusun varteen jos muuta ei keksi.

Nyt pitäisi vielä aloittaa viimeiset huovutettavat tumput tälle talvea... toivottavasti sellaisia paukku pakkasia ei enää tule että niitä enää tarvitsisi, mutta olis sitten ensi syksyä varten valmiina. Pääsiäiskortitkin on vielä teon alla, uudet verhot keittiöön pitäis ommella... niin että kyllä tätä käsillä tekemistä riittää, mutta mikäs sen hauskempaa. Koruilun osalta pitäis saada uusia tarpeita, jotain ihania helmiä ja hopea osia, jos vaikka niistä sais uusia ideoita syntymään. Mukavaa viikonloppua tänne tiensä löytäneille!

Lumihiutaleen kauneus

.... sitä sataa taas! Yön pimeys ja katulampun valossa alas leijailevat lumihiutaleet luovat jotenkin sadun omaisen tunnelman. Ihanan rauhallinen olo! Nämä kuvat otin valon viimeisten rippeiden voimalla pihalle vasta sataneen lumen päällä. Lumi luo jotenkin pumpulimaisen pehmeyden kuvaan yhdessä korun kanssa.

Love knots-ohjeen löysin Amalian blogista ja pitihän sitä päästä kokeilemaan heti. Taas oli ohjeesta apua... veivillä ja langan paksuudella sitten totisesti oli väliä (tuli meinaan testailtua hiven itsekin, ei taaskaan niin hyvällä menestyksellä). Tämä onnistui jo varsin hyvin : )

Tämä keskimmäinen kuva oli pakko laittaa tähän kuvaan ehtineiden lumihiutaleiden takia. Tummalta alustalta löytyy yksi ihan tähtimäinen hiutale.... ei mikään ihme, että hiutaleet aina lastenkin piirtämissä kuvissa on tähden mallisia.

Näiden särölasihelmien herkullinen punainen väri näkyy kauniisti päivän valossa. P.S. Kiitos Anna neuvosta, nyt on kellossa oikea aika.