Kun lapsi sairastaa...

Minulla on tytär, joka on alle kolmen vuoden ikäisestä sairastanut astmaa. Astmaa, joka kuuluu niin monen perheen arkeen. Reilun viiden vuoden aikana taudin monet käänteet on koettu ja sen  miten sairaus tulee normaalissa arjessa huomioida. Tähän pahimmillaan henkeä uhkaavaan sairauteen on osattu meidän perheessä suhtautua aina rauhallisen asiallisesti. Jo ensimmäisestä lapsen astma-kohtauksesta lähtien on ollut selvää että lapsen suurin pelastus hädän hetkellä on turvallisena ja rauhallisena...."vankkana kuin kallio" seisovat vanhemmat. Nyt sitä osataan jo ennakoida, ja huomata mitä saattaa olla tulossa etenkin jos lapsella on flunssa. Viimeisimmän astma kohtauksen (ne tulevat meidän perheessä aina yöllä) jälkeen seuraavana aamuna kuulen kun reipas tyttäreni kertoo mummulleen: "Mummu, en olisi saanut hengitettyä jos olisin itkenyt!"
Niin se on ja onneksi nyt 8-vuotias tyttöni osaa jo itse kikat ja konstit sairautensa hoidossa ja muistuttaa lääkkeiden ottamisesta jos äiti on unohtanut.

Mitä sitten kun aikuinen sairastuu... ... kuka on aikuisen tukena? Tänään luulin kuolevani, siis oikeasti. Pidän itseäni tosi rauhallisena ja jokseenkin järkevänä ihmisenä.... mutta mitään niin pelottavaa en ole kokenut kuin astmakohtaus. Olen viikon kärsinyt heng.tie infektiosta, ikävästä sellaisesta. Tänään saatuani lapset harrastuksien pariin päätin käydä kaupassa, kaikki sujui hyvin kunnes sain sellaisen yskän puuskan että luulin oksentavani. Viiden minuutin kakomisen jälkeen parin minuutin kuluttua alkoi uusi, sitten meni röörit tukkoon... totaalisesti. Sisään ei mennyt ilmaa lainkaan, kauhea vinkuna vain kuului. Mulle oli heti selvää mikä mun oli...astakohtaus! Ympärillä oli vento vieraita enkä tiennyt mitä olisin tehnyt, samalla tajusin samassa rakennuksessa olevan Pikkujätti- lastenlääkäri aseman. Voi miten liian pitkältä kahden kerroksen matkan taittaminen tuntui... ja miten paljon mua pelotti.

Sisällä hoitaja tajusi heti mikä vika mulla oli ja ohjasi mut sivuhuoneeseen. Mun tilanteeni onneksi rupesi laukeamaan hiljalleen ja kunhan kiireinen lääkäri siinä ehti pyörähtämään, hän olisi ilmeisesti kovin mielellään leiponut mulle paniikki häiriön diagnoosiksi. Mun kohdallani se ei ollut sitä, sen tiedän... mutta kamalaa se oli.

Mies ja lapset tulivat mut pelastamaan kaupasta, kun en uskaltanu yksin lähteä kotiin. Tyttö tuli halaamaan mua, kerroin hänelle saaneeni astma-kohtauksen. Sanoin nyt ymmärtäväni oikeasti miten pelottavaa hänestäkin on kun niin käy. Tyttäreni itki hiljaisia suuria krokotiilin kyyneleitä mun kainalossa, ymmärsi hän sen  ettei enää ollut hätää... äidin kokema hätä pelotti, vielä sittenkin kun kaikki oli jo hyvin.

No nyt sitten ihmettelen miten mun käy jatkossa, kun seuraava flunssa tulee... niin ja kunhan nyt tämän saa pois hoideltua ensin. Tauti on vienyt kaikki voimat, sekä innostuksen rippeet joten laitan tähän nyt jotain koru kuvia jota on tullu nysväiltyä.

 
Tässä sitten vielä viimeiset tämän kesän kukat mitä pihalta sain maljakkoon haalittua, ne joita sade ole ihan kokonaan pilannut. Ikävä tulee kesää, mutta tulee se uusikin sieltä... ... Terveempää seuraavaa viikkoa toivoessa, muistakaahan pitää toisistanne huolta :)

Usvaa putkessa

Valon vähentyessä joutuu tavis kuvaajan taidot koetukselle kun illan viimeisillä valon rippeillä yrittää ottaa kuvaa. Mies katselee ihmeissään vieressä kun kuljen edes takaisin vaihtaen kuvaus alustaa... valkoinen pahvi saa lopuksi kelvata. Mistään kuvasta ei automatiikka ohjelmalla tule mitään, joten otetaan manuaali puoli käyttöön. Valotuksen säätöä en ole ottanut sitten asiaksi harjoitella, joten se(kin) on päin honkia... jotenkin tämä utuisuus jäi viehättämään, joten tänne kuvat sitten lopulta päätyivät. Yksi hyvä puoli näissä kuvissa on... helmien ja kristallien värit ovat juuri niin kuin ne luonnossakin, sikäli mikäli näistä mitään näkee.

Lisää utua ja epätarkkuutta...
                              ....laitetaan kaikki kuvaus-ongelmat syksyn syyksi.

Valkoiset ruttu-terälehtiset liljat ovat lopettaneet jo kukintansa, mutta nämä punaiset vielä sitkeästi jatkavat. Voi miten mukava olisi touhuta puutarhassa...kodin muut askareet on täytynyt kuitenkin laittaa etusijalle jos meinaa tämän loppukesän aikana saada viimeiset ulkomaalaus hommat tehtyä.

Entä sitten kun pihalla ei ole valoa lainkaan... siinä sitten pörrätään sisällä etsien parasta mahdollista kuvaus paikkaa. Tavis kuvaaja ottaa 20 kuvaa ja valitsee niistä parhaan! Tähän täytyy nyt sitten tyytyä, onneksi nilkkaketjun kristallit tuovat edes vähän hohdetta tähän hommaan.

Kesältä on vielä monia hyviä muistoja esittelemättä, joten täytyy palata niihin vielä myöhemmin vaikka syksy painaakin jo päälle. Mukavaa syys viikkoa!

YSTÄVÄÄ ODOTELLESSA

Hyvä ystäväni on pakannut "Prinsessojen talonsa"  ja palaa takaisin... ei häntä koipien välissä vaan monta kokemusta rikkaampana. Muistan hänen lähtönsä liiankin hyvin... ystävä josta oli tullut niin tärkeä... hänen lähtönsä hetkellä multakin pääsi itku! Nyt odotan hänen perheensä paluuta innokkaana... palaamme takaisin vanhaan hyvään aikaan! Voidaan istua kahvikupin ääressä ja parantaa maailmaa... ...

... ... ystävän kanssa on lupa istua alas, jättää kodin työt hetkeksi... levätä laakereillaan, kuten tämä neitoperhonen!

Haaveilun lisäksi olen yrittänyt hävittää kivi ja helmi varastojani, jotka eivät tunnu vähenevän sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Haluaisin kovasti tilata uutta tavaraa,mutta ehkä mun täytyy vielä hetken malttaa odotella ja tehdä edelleen tilaa... muuten en tiedä mihin kaikki korutarpeet laitan.

Tämä seuraavan kaulakorun parissa meni jokunen hetki kun pujottelin pikku siruja vaijeriin. Sirut ei ole kummoisenkaan näköisiä, vähän jopa likaisen sävyisiä... saatampa silti tumman paidan kanssa tätäkin käyttää. Alkuun en kyllä tiennyt tulisiko korusta kauhea vai kamala... outo vähintäänkin. Siruja tuli vaan hankittua koruilun alkumetreillä, kun ne netissä näytti jopa kivoilta. Todellisuus ei kuitenkaan aina vastaa samaa kun helmet näkee livenä! 

Mä kun aina harrastan näitä pelastavia elementtejä, taitaa tässä se pelastaja olla toi violetti möllykkä... violetti kun kuuluu muutenkin mun suosikkeihin!

PIONI

Pioni, mielestäni yksi kauneimmista kukista... siinä ehkä syy nimimerkkiini ja tietysti suurena vaikuttajana oli myös innostukseni puutarhan hoitoon. Nuorempana (olen kyllä mielestäni vieläkin nuori) en suinkaan jaksanut saati halunnut olla puutarhassa auttamassa äitiäni. Kärpänen puri vasta oman puutarhan myötä ja kovasti purikin!

Ensin oli nimimerkki, sitten perustin blogin ja vasta reilun puoli vuotta myöhemmin aloittelin oikeasti päivitys jutut. Blogi sai ihan eri nimen kuin blogspot osoite antaa ymmärtää, enkä sitten ole osannut vaihtaa netti osoitetta hopeakätkö nimiseksi niin että nyt sitä sitten kuljetaan kolmella eri nimellä.... näppärää eikö vain  ; )

Tämän pionin kukka on ihan sairaan iso... sellaiset reilut parin kämmenen kokoinen, Sarah Bernhardt nimeltään

 Tässä on pioni Karl Rosenfield.... juu, kyllä minä tykkään näistä

Korujakin on tullut tehtyä, tässä koru joka menee eräälle pienen pojan tuoreelle äidille lahjaksi.

Tänään olen saanut olla yksin kaikkien ajatusteni kanssa... mitä järki ihminen tekee yli 30 asteen helteellä... no esimerkiksi pesee villavaatteita ja kitkee taloyhtiön hiekkatien reunaa. Juu... illalla sitten ihan oikeasti ajattelin vain itseäni, hain valmisruokaa ja katsoin vihdoin "Liisa Ihmemaassa"-leffan... että se oli vähän hyvä!!!

Huomennakin saan olla vielä itsekseni... nyt kömmin sänkyyn, nukun leveästi ja herään kun siltä tuntuu. Hyvää yötä ja huomista päivää!

Sininen

Pohjanmaan lakeuksilla kotikulmilla, äitini talon takana lainehtii aamun lämmössä sininen kaunis pellava pelto. Jos vain hetken kukkivan kauneuden haluaa vangita kameralla, pitää asialla olla aamupäivän aikana, ennen kuin kukka tuleentuu ja sen kaunis sini on poissa.

Päätin sitten kahlata kyseiseen enoni pellava peltoon ja ottaa kuvat, jotka jo viime kesänä oli tarkoitus ottaa. Hento pellava kukkiessaan kuten myös siemen vaiheessaan on varsin kaunis.

Äitini kanssa yritimme saada vielä kesäillan hiljennyttyä tehtyä jotain käsityö juttuja. Äitini puursi lasitöidensä parissa ja minä lähinnä istuin helmieni ääressä "sormi suussa" miettien mitä laittaisin yhteen... pitkän harkinnan ja lyhyehkön tekovaiheen jälkeen sain nämä aikaiseksi. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka helmet ei taida olla ihan toistensa muotoiset. Ajattelin, ettei pientä muodollista virhettä näe kun korvikset eivät  kuitenkaan ole rinnakkain.

Istutin isoon ruukkuun kolme kärhöä, pari isokukkaista ja yhden viinikärhön.  3-5cm halkaisijaltaan oleva viinikärhö oli selvästi porukan paras kasvamaan, joten taidan seuraavana keväänä hankkia niitä lisää. Tässä `Viticella` kiipeämässä kohti korkeuksia.

Mulla kun tuo suunnittelu puoli ei aina ole tasapainossa toteutuksen kanssa, saattaa lopputuloskin olla vähemmän tyydyttävä. Toisaalta näistäkin "omituisista" korviksista olen ajan kanssa ruvennut tykkäämään ja ajattelin ne nyt laittaa tähän esille. Hopean värisissä isoissa palloissa on kaunis karhea pinta, ne ei ole hopeaa vaan jotain korumetallia.

Minä siis en oikeasti ole sinisten vaatteiden tai korujen käyttäjä yleensä, mutta kesä on tuonut siihenkin muutoksen. Kaapistakin löytyy peräti turkoosi paita ja edelliset turkoosit korvikset pelastaa mustat helmet, joten nekin tulee varmasti kovaan käyttöön!

" Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä".... tällä ajatuksella siis mennään vaikka töihin pitääkin palata!  Hyvää alkavaa viikkoa kaikille : )

Lomatouhuja... lasten ehdoilla

Lomalla olisi tarkoitus levätä... olenhan minä levännytkin, mutta lasten tarpeet ei vain loman alkaessa yht´äkkiä lopu tai vähene. On menty sinne ja tuonne... ja siinä välissäkin lapset jo ehtivät kysymään mitä seuraavaksi tehdään. Tuntuu jo välillä siltä, että töihin meneminen saattaa olla "töihin pääsemistä". Kaiken hulinan keskellä päivitys asiat on jääneeet ihan kokonaan, silti muiden blogeissa olen pyrkinyt tekemään nopean silmäyksen etten ihan pahasti tipu kärryiltä. Blogi ei ole pakko, vaan tämä kannuste (oma tekoinen sellainen) jossa ainakin minä  haluan vähän muillekin esitellä omia tekosiani... joskus on lupa olla vähän ylpeäkin.

Ennen loman alkua ehdin minäkin käydä kiven istutus-kurssilla Suutarisen Tuijalla Lauttasaaressa. Neljän päivän anti oli hyvä! Valmitakin tuotoksia tuli sekä mikä tärkeintä sain lisää varmuutta sormuksien tekoon... nyt uskon pystyväni sormuksen juottamiseen ilman, että sulatan  koko höskän.

Mieskin sai osansa sormuskurssin tuotoksista... olen itsekin tähän tosi tyytyväinen. Kun vein sormuksen kotiin, ilmoitin miehelleni "että hän joko käyttää sormusta tai itkee ja käyttää". Ei ole tarvinnut onneksi itkeä...pidossa on ollut ahkerasti : )

Lumisadetta keskellä kesää... lumipalloheisi kauneimmillaan anopin pihassa, jossa lasten kanssa ollaan ahkerasti touhuttu serkkujen kanssa. Iiro-koirakin on ollut touhuissa mukana.

Kuka sanoi ettei callat kuki...

....ei sanonut kukaan tänne eksyneistä, mutta törmäsin yhden jos toisen kommenteissa "kauniisiin lehtiin ilman kukkia"... no, tämän perusteella minäkin odottelin vaan niitä lehtiä, mutta sain kyllä paljon muutakin. Callat kukkivat ihan tautisen hienosti no nyt ja kesähän on vasta alussa! Ja mikä parasta callan kukinnot säilyvät niii-in pitkään. Omaa riemua uhkuen kannustan kaikkia kokeilemaan callan kasvatusta ruukuissa... ei sitten yhtään enää haitannut vaikka taas sorruinkin ostamaan yhden mukula-pussin sijaan kolme!

Niin ja kukkii kaikki muukin niin, että kohta minäkin taidan juurtua tuonne pihanurmeen :)

queen of the night

alppiruusu

jos toinenkin

unikot

... ...pitäskö mun vaihtaa jonnekin puutarha blogi osastolle, sillä tiedän ettei nämä kukka kuvat tähän lopu kesän edetessä... odottakaas vaan kun ruusut aloittavat kukintaansa.

Jotain korujakin on tullut tehtyä, esittelen niitä sitten tuonnempana. Tämä koru ei ole minun käsialaani vaan työkaverini rippikoulu aikainen helmikaulakoru, jonka solmin uudelleen helmisilkkiin. Tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Silkkiin solmimisessa eniten harmia aiheuttaa kun oikean kokoisia saati sitten oikean värisiä lankoja ei ole koskaan kotona vaan aina niitä pitää erikseen metsästää jostakin... niin tai sitten pitäis hankkia heti sellainen varasto, että aina olis mistä ottais!