Mustikat

Ei sitten runosuoni laukkaa ja päässä lyö tyhjää...  saattanee johtua työstä. Muut esittelevät sivuillaan kauniita kuvia talvisesta luonnosta, minä sen sijaan nukun ruususen unta kaikki päivät. Iltapäivästä heräilen ja yöstä tulee minun päiväni. Ei sovi kaikille, mutta minulle kyllä. Ainut oikea aika tehdä töitä minun mielestäni on aikainen aamu tai yö. Kuvat jäi sitten päivän valossa ottamatta joten taas sai sähkövalo luvan kelvata. Mutta kyllä minäkin vielä ne ihanat kevät auringon paisteessa vietetyt hetket tallennan kameralleni, viimeistään talviloman aikaan.

Helmet kuin mustikat, sitä nämä kauniin siniset helmet oikeasti ovat. Kaverikseen nämä mustikat saivat kylmät teräksen harmaat helmet. Kuvat taitavat olla oikeastaan ihan samanlaiset, mutta laitan tähän kuitenkin molemmat.

Ennen seuraavaa....

Talitinttien laulu herättelee kevään mieleen, samoin tulppanien kauniit värit... niitä on pakko saada, ohi ei kykene kaupassa kävelemään. Ja kyllähän se niin on että ajatuksia rupeaa polttelemaan hangen alla nukkuva piha, pian sinne olisi päästävä touhuilemaan! Mieltä vaan painaa kuinka alppiruusujen on käynyt valtavien lumipainojen alla... kevät näyttää!

Toinen mieltä "painava" asia on Korukoplan uusi haaste, johon oli ihan pakko saada osallistua vaikka materiaalit eivät olekaan niitä minun ihan tavallisimmin käyttämiä juttuja. Siitä viis, haaste oli tosi mielenkiintoinen ja pian pitäisi saada upotettua sormensa tämän haasteen helmiin : )

Tässä kuitenkin vielä yksi koru ennen seuraavaa...

KORUKOPLA haastaa jälleen

Käykäähän tutustumassa Mags:n aluille laittamaa korukoplan haastetta, johon malli on otettu "rapakon toiselta puolelta". Haasteen välineet jokainen hankkii itse Helmi Q liikkestä. JA MIKÄ PARASTA, liikkeestä tehdylle tilaukselle on luvattu 25% alennus kunhan haasteeseen kuuluvat helmet löytyvät tilauksesta. Ottakaahan ja käykää lukemassa ohjeet tarkasti http://korukopla.blogspot.com/ osoitteesta ettei tule väärinkäsityksiä. Kaikki mukaan!

Edellisten haasteiden tuotokset ovat olleet loistavia ja parasta näissä haasteissa on se ettei kahta samanlaista korua koskaan synny. Oman postilaatikon kolahdusta ja haastehelmien saaapumista odotellen....

Vaijerilla viriteltyä

Yhdestä meikäläisen vaijerikorusta sanottiin kerran: "Ai sä jätät sen vaijerin tuolla tavalla näkyviin."
Niin, no jätänhän minä... kyllä välillä vaijerin piilottelen helmien kätköihinkin, mutta mitä ihmettä sitten tekee kauniilla hopeoidulla, silikoni pinnoitetulla vaijerilla (joka muuten maksaa hunajaa, mun mielestä) jos sen kaiken kätkee piiloihin!?

No oli niin tai näin, kaikki tavallaan ja tälläisen mielestäni sopivan keveän korun saa, vaikka käyttäisi paljonkin erilaisia helmiä kun jättää vaijeria näkyville.

    

Sitten vähän jäätävän kylmää valkoista kissansilmä helmin ja lasiriipuksin höystettynä. Ketjuina vähän oilia ja papua. Riipus on mielestäni hauska, siinä voi halutessaan nähdä lumen tuiskuttamat hanget tai vaikka raidallisen seepran värityksen. Kuvaus "tukena" sai toimia tällä kertaa Pentikin kynttilä-lyhty.

 

Kohta painun pehkuihin kunhan tämä työvuoro on saatu päätökseen, haaveena olisi saada työstettyä vielä viikonloppuna jotain kivaa... jos jaksaa. Kaikki ihanat helmet suorastaan kirkuvat netti firmoissa mua... olisi kiva ostaa jotain uutta pitkästä aikaa (mies taitaa olla tästä "pitkästä aikaa" mun kanssa vähän eri mieltä). Haaveiden täyteistä koruilu ja harraste viikkoa kaikille!

VUOSI 2011

Vuosi vaihtui iloisissa merkeissä, ilman lupauksia. Työt on taas aloitettu, lasten koulu ja tarha sekä harrastukset pääsevät starttaamaan kunnolla alkavalla viikolla. Koruiluun tarttis saada uutta puhtia jostain... kun luovuuden puuska iskee pitäis tosi toimiin päästä heti ettei puuska "mene ohi".

Tässä pari korua, jotka näkivät päivän valon jo ennen joulua.

... ai miksi kolme korvakorua... no kun korut saanut rouva on hieman sellaista hukkailevaa sorttia niin piti tehdä heti varakipale :)  ettei heti toisen katoamisen jälkeen lahjakoruista tulee kaapin täytettä. Voihan tota "ylimääräistä" sitten pitää vaikka riipuksena ketjussa tai nahkaremmissä alkuun ennen ensimmäistä katoamis-tapausta!

Tohinan keskeltä

Vielä pari luukkua avaamatta, sitten malttamaton odotus palkitaan... olenkohan ollut yhtään kiltti : )  Monta pakettia on tullut täytettyä itse tehdyillä jutuilla ja paras palkkio tekijälle on se kun näkee saajan iloitsevan lahjastaan. Toivottavasti on tullut tehtyä muutakin kuin pelkkää kaapin täytettä.

Tässä muita kuin joululahja juttuja





Ystäväni tekemä punanuttuinen kaunis tilda enkeli sopii ihanasti joulun aikaan. Enkeli tyttö pääsi amarylliksen kaveriksi keittiön ikkunalle.

                                                

HYVÄÄ JOULUA!

Ristiin rastiin

Viime viikolla matkasin lasten kanssa Vaasaan isäni luo. Kaikki ajankohdat ovat tietysti hyviä ajankohtia matkustaa omien vanhempien luokse, mutta tällä kertaa joulun lähestyminen teki ajankohdasta varsin hyvän sillä pääsin käymään monissa sellaisissa paikoissa missä käynti muuna aikana ei olisi onnistunut.

Vaasan Asevelikylän ulkoilmataideteoksia voi käydä katsomassa Edvininpolku nimisessä paikassa, jossa metsään sijoitetut patsaat ovat taiteilijan kannanottoja tai muuten ajankohtaisiin asioihin liityviä. Tämä paikka on meidän kävelylenkin varrella, täällä "hahmometsässä" niinkuin lapset sitä kutsuvat käydään aina Vaasassa ollessa. Tässä joulupukki poroineen.

Vaasan joulumarkkinoilla tuli käytyä, Lapualla ja Isokyrössä, josta löytyy vuonna 2003 vuoden kultasepäksi palkittu Juha Koskela. Hänen työpaja-myymälästään mukaan jäi ihastuttavat sormukset, joita voin sitten esitellä tuonnempana.  Käykää katsastamassa tämän miehen töitä osoitteessa www.juhakoskela.com/home.html 

Vaasan kyljestä Sulvalta löytyy Stundarsin museokylä, jossa perinteiset markkinat kädentaitajineen houkuttelevat asiakkaita kauniiseen, tunnelmalliseen kylään kylmästäkin säästä huolimatta.

 

                           

Taitaa tuulimyllyt olla mun heikkous kun niistä nytkin tuli jokunen kuva napattua. Ehkä tuulimyllyissä on jotain hyväntahtoista henkeä, aavistuksen surumielistä sellaista, joka kuvastaa ihmisten arkista aherrusta ja toimeentuloa... en tiedä, mutta jotenkin aina välillä tuntuu että historiaan tallentuu niin paljon ikäviä asiota ja tapahtumia. Tuulimylly tässä kylässä aittojen äärellä ei pahaa mun mielestäni halua meille kertoa.

Sitten nämä pakolliset korukuvat : ) vaikka ei näiden teko yhtään pakolta tuntunut! Rypäle-korvikset, joihin joskus tein kaulakorun. Korun kantaja halusi korvakorut settiään täydentämään.