KORUKOPLA haastaa jälleen

Käykäähän tutustumassa Mags:n aluille laittamaa korukoplan haastetta, johon malli on otettu "rapakon toiselta puolelta". Haasteen välineet jokainen hankkii itse Helmi Q liikkestä. JA MIKÄ PARASTA, liikkeestä tehdylle tilaukselle on luvattu 25% alennus kunhan haasteeseen kuuluvat helmet löytyvät tilauksesta. Ottakaahan ja käykää lukemassa ohjeet tarkasti http://korukopla.blogspot.com/ osoitteesta ettei tule väärinkäsityksiä. Kaikki mukaan!

Edellisten haasteiden tuotokset ovat olleet loistavia ja parasta näissä haasteissa on se ettei kahta samanlaista korua koskaan synny. Oman postilaatikon kolahdusta ja haastehelmien saaapumista odotellen....

Vaijerilla viriteltyä

Yhdestä meikäläisen vaijerikorusta sanottiin kerran: "Ai sä jätät sen vaijerin tuolla tavalla näkyviin."
Niin, no jätänhän minä... kyllä välillä vaijerin piilottelen helmien kätköihinkin, mutta mitä ihmettä sitten tekee kauniilla hopeoidulla, silikoni pinnoitetulla vaijerilla (joka muuten maksaa hunajaa, mun mielestä) jos sen kaiken kätkee piiloihin!?

No oli niin tai näin, kaikki tavallaan ja tälläisen mielestäni sopivan keveän korun saa, vaikka käyttäisi paljonkin erilaisia helmiä kun jättää vaijeria näkyville.

    

Sitten vähän jäätävän kylmää valkoista kissansilmä helmin ja lasiriipuksin höystettynä. Ketjuina vähän oilia ja papua. Riipus on mielestäni hauska, siinä voi halutessaan nähdä lumen tuiskuttamat hanget tai vaikka raidallisen seepran värityksen. Kuvaus "tukena" sai toimia tällä kertaa Pentikin kynttilä-lyhty.

 

Kohta painun pehkuihin kunhan tämä työvuoro on saatu päätökseen, haaveena olisi saada työstettyä vielä viikonloppuna jotain kivaa... jos jaksaa. Kaikki ihanat helmet suorastaan kirkuvat netti firmoissa mua... olisi kiva ostaa jotain uutta pitkästä aikaa (mies taitaa olla tästä "pitkästä aikaa" mun kanssa vähän eri mieltä). Haaveiden täyteistä koruilu ja harraste viikkoa kaikille!

VUOSI 2011

Vuosi vaihtui iloisissa merkeissä, ilman lupauksia. Työt on taas aloitettu, lasten koulu ja tarha sekä harrastukset pääsevät starttaamaan kunnolla alkavalla viikolla. Koruiluun tarttis saada uutta puhtia jostain... kun luovuuden puuska iskee pitäis tosi toimiin päästä heti ettei puuska "mene ohi".

Tässä pari korua, jotka näkivät päivän valon jo ennen joulua.

... ai miksi kolme korvakorua... no kun korut saanut rouva on hieman sellaista hukkailevaa sorttia niin piti tehdä heti varakipale :)  ettei heti toisen katoamisen jälkeen lahjakoruista tulee kaapin täytettä. Voihan tota "ylimääräistä" sitten pitää vaikka riipuksena ketjussa tai nahkaremmissä alkuun ennen ensimmäistä katoamis-tapausta!

Tohinan keskeltä

Vielä pari luukkua avaamatta, sitten malttamaton odotus palkitaan... olenkohan ollut yhtään kiltti : )  Monta pakettia on tullut täytettyä itse tehdyillä jutuilla ja paras palkkio tekijälle on se kun näkee saajan iloitsevan lahjastaan. Toivottavasti on tullut tehtyä muutakin kuin pelkkää kaapin täytettä.

Tässä muita kuin joululahja juttuja





Ystäväni tekemä punanuttuinen kaunis tilda enkeli sopii ihanasti joulun aikaan. Enkeli tyttö pääsi amarylliksen kaveriksi keittiön ikkunalle.

                                                

HYVÄÄ JOULUA!

Ristiin rastiin

Viime viikolla matkasin lasten kanssa Vaasaan isäni luo. Kaikki ajankohdat ovat tietysti hyviä ajankohtia matkustaa omien vanhempien luokse, mutta tällä kertaa joulun lähestyminen teki ajankohdasta varsin hyvän sillä pääsin käymään monissa sellaisissa paikoissa missä käynti muuna aikana ei olisi onnistunut.

Vaasan Asevelikylän ulkoilmataideteoksia voi käydä katsomassa Edvininpolku nimisessä paikassa, jossa metsään sijoitetut patsaat ovat taiteilijan kannanottoja tai muuten ajankohtaisiin asioihin liityviä. Tämä paikka on meidän kävelylenkin varrella, täällä "hahmometsässä" niinkuin lapset sitä kutsuvat käydään aina Vaasassa ollessa. Tässä joulupukki poroineen.

Vaasan joulumarkkinoilla tuli käytyä, Lapualla ja Isokyrössä, josta löytyy vuonna 2003 vuoden kultasepäksi palkittu Juha Koskela. Hänen työpaja-myymälästään mukaan jäi ihastuttavat sormukset, joita voin sitten esitellä tuonnempana.  Käykää katsastamassa tämän miehen töitä osoitteessa www.juhakoskela.com/home.html 

Vaasan kyljestä Sulvalta löytyy Stundarsin museokylä, jossa perinteiset markkinat kädentaitajineen houkuttelevat asiakkaita kauniiseen, tunnelmalliseen kylään kylmästäkin säästä huolimatta.

 

                           

Taitaa tuulimyllyt olla mun heikkous kun niistä nytkin tuli jokunen kuva napattua. Ehkä tuulimyllyissä on jotain hyväntahtoista henkeä, aavistuksen surumielistä sellaista, joka kuvastaa ihmisten arkista aherrusta ja toimeentuloa... en tiedä, mutta jotenkin aina välillä tuntuu että historiaan tallentuu niin paljon ikäviä asiota ja tapahtumia. Tuulimylly tässä kylässä aittojen äärellä ei pahaa mun mielestäni halua meille kertoa.

Sitten nämä pakolliset korukuvat : ) vaikka ei näiden teko yhtään pakolta tuntunut! Rypäle-korvikset, joihin joskus tein kaulakorun. Korun kantaja halusi korvakorut settiään täydentämään.



Missä koti...

Tämä teksti on ollut nyt jo jonkun aikaa keittiön kaapin kylkeen maalattuna. Fraasi saattaa olla toisten mielestä jo vähän kulunut, mutta omasta mielestäni se on jopa aika "viehättävä"... sen lukija voi ymmärtää haluamallaan tavalla. Omalla kohdallanikin sen tarkoitus saattaa muuttaa muotoaan, milloin mielialan tai jonkun muun tunteen, kuten ikävän takia.

Itselläni on oikeastaan aina ollut kaksi kotia ... siis sellaista kotia, kuntaa mistä olen kotoisin.  En ole koskaan oikein osannut vastata kotikuntaani koskevaan kysymykseen yksioikoisesti, aina on pitänyt selitellä jotain. Näihin tärkeisiin paikkoihin on aina liittynyt tärkeitä ihmisiä, mummuja ja paappoja, ystäviä ja sukulaisia. Nyt kirjoitan omaa historiaani yhdessä mieheni ja kahden lapseni kanssa siinä kolmannessa kodissani, jossa olemme kokonaisena perheenä... tämän kodin historian kirjoitus on kuitenkin vielä aika alku vaiheessa. 

Joskus sitä kuitenkin tulee miettineeksi onko fyysinen koti ja sydämen koti saman katon alla?

Vaikka tämä sydän onkin melkoisen musta, on siinä kultaisten pienten hippujen hohdetta... iloa ja valoa hopean muodossa. Hopea on ihanan "valoisaa", siihen on helppo saada sovitettua lähes mitä vain.



Paljon kaikkea kivaa on suunnitteilla, tekemisiä, menemisiä, muiden tulemisia, joulun valmisteluja ja siinä ohessa vähän turhaa murhettakin siitä miten kaiken ajan saa riittämään... korujen tekokin polttelee mielessä. Äitini sanoi juuri minulle (puhui itsestään): " Jos minua olisi kolme, niille kaikille riittäisi tekemistä!" En voinut kuin nauraa, vaikka se olikin niin totta... no, eipä se omena ole sittenkään kovin kauas puusta pudonnut.

Lumisateisia, pakkasen puremia talvipäiviä kaikille!

Vaikka valo on väistynyt pimeän tieltä, niin yritetään nauttia siitä pienestä lepattavasta liekistä, kynttilän valosta pöydällä ja siitä sisällämme lepattavasta omasta liekistämme ja muistetaan antaa sille arvoa!

Joku viisas on joskus sanonut:

Ihminen, joka ottaa vastaan valon

ja rikkoo pimeyden kanssa tehdyn sopimuksen

kykenee näkemään enkelit.

Arkisen mukavaa ja stressitöntä viikkoa kaikille!