torstai 25. maaliskuuta 2010

My first tiffany

Tiffany lasityöt eivät sinänsä ole kuuluneet mun suurimpiin suosikkeihin, ainakaan kun miettii niitä perinteisiä pyöreitä kukkakuvioisia lasitöitä, mutta nyt taitaa ääni muuttua kellossa. Äitini kävi tiffany-lasi kurssin ja halusi opettaa mulle tekemisen perusteet. Olihan siinä melkoisesti vaiheita.... lasin leikkausta, hiontaa, puhdistusta, reunanauhan kiinnitystä, juottamista, patinointia ja jne. Toisen työn tekemisen arvostus nousee kummasti itse tekemällä,  niin nytkin! Mulla oli hyvä opettaja ja tässä työni tulos. Helpoimmasta mahdollisesta mallista valitsin kissan. Itse en rupea näitä tarpeita enää hankkimaan, vaan mahdollisesti kotikuntaan mennessä pääsen taas tämän lajin sorvin eteen. Esittelen myös joku kerta minun ihanan 7-vuotiaan tytön tekemän enkelin... olin hämmentynyt kun lapsi esitteli viikon mummun luona olon jälkeen tekemiään enkeleitä, en olisi ikinä osannut ajatella miten hänen ikäiseltään tämäkin tekeminen hyvässä ohjauksessa onnistuu.

 


 
Tähän laitoin vielä kuvan yhdestä simppelistä vaijerikorusta, joka tuli ladottua kun muutakaan ei keksinyt. Aina ne helmet tosiaan eivät huutele toisilleen, eikä niitä sitten tule väkisin yhteen laitettua... näin olen jonkun muunkin blogista lukenut, ja tottahan se on! Hauskaa : ) niinkuin tässä nyt pitäisi kovinkin syvällisesti miettiä ns."helmien sielunelämää". Nämä helmet suostuivat sitten kuitenkin samalle vaijerille vähäisen värieronsa takia.




Rauhoittavan yön hämärän vastapainona on tämä ihana auringon paiste ja valo, joka helpottaa kuvaamista tosi paljon. Mihinkähän sitä keväällä lumien sulamisen jälkeen laittaa korut roikkumaan kuvattavaksi, nyt on ollu niin helppo nostaa koru hangelle, ottaa kuvat ja valita parhaat päältä. Kesällä täytyy yrittää sitten nostaa koru vaikka ruusun varteen jos muuta ei keksi.




Nyt pitäisi vielä aloittaa viimeiset huovutettavat tumput tälle talvea... toivottavasti sellaisia paukku pakkasia ei enää tule että niitä enää tarvitsisi, mutta olis sitten ensi syksyä varten valmiina. Pääsiäiskortitkin on vielä teon alla, uudet verhot keittiöön pitäis ommella... niin että kyllä tätä käsillä tekemistä riittää, mutta mikäs sen hauskempaa. Koruilun osalta pitäis saada uusia tarpeita, jotain ihania helmiä ja hopea osia, jos vaikka niistä sais uusia ideoita syntymään. Mukavaa viikonloppua tänne tiensä löytäneille!

3 kommenttia:

  1. Tosi sievä koru!!!! Kylläpäs rouvalla siellä on paljon hommia ;) Me lähdetäänkin lomailemaan perheen kanssa....soitellaan taas ja terveisiä!

    VastaaPoista
  2. Aivan taivaallinen väri näissä mv-helmissäsi :) Ja ei se vaijerikorukaan aina niin helppo ole; pitää kuitenkin suunnitella värejä ja katsoa että korun pituus on ok :) joskus tuottaa tuskaa nämä helmien määrät= riittääkö vaiko ei !
    Tämä on kyllä tunteella ja helmien sieluneläämää tuntien tehty;) sanon mä!

    VastaaPoista
  3. Kauniin väriset helmet, passaavat mainiosta olemaan ihan vaan keskenään.

    VastaaPoista